Aika kuluu, sattuu ja tapahtuu. Blogi-into lievästi sanottuna hiipui, kun kaikki kuvat katosivat jonnekin bittiavaruuteen. Laiskana tietokonevärkkääjänä en jaksanut kuitenkaan uutta blogia perustaa, joten jatketaan siitä mihin jäätiin. Tai oikeastaan ei, vaan harpataan vuosi tähän päivään, kun en viitsi romaania kirjoittaa :).

Meiän lauma on kasvanut hra Roudan jälkeen yhdellä karvattomalla kaverilla. Rouskutin siis tilasi itselleen 1-vuotislahjan hyvissä ajoin ja paketti toimitettiin täsmällisesti koiruuden syntymäpäiväksi. Emännällä on siis täysin alivoima, kun huushollissa pyörii neljä miestä. Isäntä, Totoro, Routa ja Eemeli. Pedot ovat ottaneet uuden tulokkaan loistavasti vastaan. Rouskutin jo odotusaikana makoili pää emännän sylissä ja kuunteli tulevan koirakuiskaajan juttuja mahanahan läpi. Rouskis rakastaa vauvaa ja oikeastaan aivan kaikkia, eikä arkaile osoittaa suuria tunteitaan miljoonilla pusuilla ja kiehnäyksillä. Totski puolestaan totesi heti alkuun että jaahas, taas uusi tyyppi kotona ja sekään ei selvästikään ole lähdössä mihinkään. Jääköön sitten. Voin käydä silloin tällöin parit suukot antamassa, mutta eipähän tuo mitään ihmeellistä tai kovinkaan kiinnostavaa ole. Arki siis sujuu meillä varsin mukavasti.

Myö ollaan Totoron kanssa aloitettu taas agility täysillä. Jouduin raskausaikana "pakkolepoon", joten treenailut jäivät lähestulkoon kokonaan unholaan. Nyt on täysi hönkä päällä ja lisenssa taskussa. Maaliskuun kotikisoissa olisi tarkoitus avata hurja agilityura. Hieman tuota intoa kuitenkin laimentaa huoli Totterströmin terveydestä. Muutama viikko sitten otetuissa seuranta labroissa kävi ilmi että täysin oireettomalla koiralla ovat kilppariarvot rajusti romahtaneet. Lääkitystä ei vielä aloitettu, koska lukemat olivat raja-alueilla. Selvää kuitenkin on että sairastuminen on käynnissä ja nyt vaan toivotaan että arvot pysyvät inhimillisinä mahdollisimman pitkään ilman lääkitystä. Hyvää tuuria tässä on se, että juuri tänä vuonna tulivat uudistukset doping-sääntöihin, joten kisaamaan päästään hyvällä omallatunnolla :D!

Myös Routa pääsi ikänsä puolesta terveystutkimuksiin ja sieltä saatiikin hyviä tuloksia. TGA negatiivinen ja arvot erinomaiset. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet ja selkä kunnossa. Loistava maxi agilitytykki siis tulossa ;). Routa, eli Rouskis, Rouskutin, Hopotin, Hönö, Höhötius Höttönen, on kyllä ihana koira. Sellainen koko maailmaa rakastava luppakorva, joka ei tekisi pahaa muurahaisellekaan (ellei se istuisi makkaran päällä). Roudassa riittää vauhtia, mutta sen valjastaminen järkevään toimintaan teettää välillä töitä. Hopotin kun mielellään härveltää kaikkea mahdollista etenkin herkkuja saadakseen, mutta aivot ei aina kestä touhuissa mukana. Höhötin on vielä aivan pentu mieleltään.

Seuraavaksi muutama kuva karvaisista kavereista.

Rouskutin nautiskelee olemisen sietämättömästä keveydestä.

Mennään, tehään, leikitään, ees jotain häppeningii, pliis, nyt heti, hei kamoon!

Kolme pientä koirulia marssi näin...

...ja isoin hyyty matkalla.

Talviterveisiä kaikille tutuille, sekä karvaisille että karvattomille :D!

Pienellä viiveellä sain viimeinkin pätkän ja aivan kauheeta katsottavaa höntyily on . Meno on niin jähmeetä ja turhaa sinkoilua, mutta otetaan oppia ja treenataan lisää ! Fiilis oli kuitenkin hyvä, mikä on meiän agilityilemisessä se pääasia. Etenkin radan alussa Totski on jotenkin todella hidas (emäntä on sitä koko ajan;), mutta mie uskon sen johtuvan siitä että mie säädin ihan urakalla lähdössä ja jännitin aivan kauheasti koiran käytöstä. Tilanne oli myös ensimmäinen, jossa radalla oli muita ihmisiä (treeneissä siis ainoastaan mie+kouluttaja) muusta hälinästä puhumattakaan. Nyt pitää vaan uskaltaa nostattaa sykettä ja vauhtia, koska T selvästikin hallitsee itsensä, eikä enää kiihdy ylikierroksille. Mie lopetan siis himmailun ja toppuuttelun treeneissä ja annan koiran vaan mennä, sillä se kyllä osaa .

Seuraavana linkki videoon (en osaa laittaa tähän näkyviin, kun oon niin käsi):

www.youtube.com/watch

P.S. Kunhan vaan ehdin niin kirjoittelen molempien poikien muita kuulumisia ja raportoin meiän vauhdikkaasta arjesta. Potskinen ja Rouskutin tulevat aivan loistavasti toimeen ja nauttivat toistensa seurasta. Tyyppisten menoa on ihan hulvatonta seurata. Välillä saa nauraa vedet silmissä, joskin ärräpäätkin aina ajoittain lentävät kun herrat ovat yhdessä keksineet kaikkea pientä kivaa. Ihanat ukkelit meillä .

P.P.S. Totterströmin kilppariarvot ovat edelleen loistavat! Ei siis minkäänlaista muutosta sillä rintamalla. JEEEE :D!!!

Pikakelaus viimevuoteen ja alkuvuoden kuulumisia.

Kipaistiin siis messari-viikonlopun vietossa Helsingissä reilu kuukausi sitten ja Totoron saldona oli;

Helsinki Winner 2011, joulukuu, tuomarina Juan Nevada Carrero, Espanja:

”Hyvän tyyppinen, oikeanlainen pää, niska voisi olla elegantimpi, hyvät raajat, hyvä kokonaisuus, oikeanlaiset liikkeet, hyvä turkinlaatu.”

AVO EH

(Omat kommentit tuomaroinnista. Tuomari syynäsi todella tarkasti koirat ja piti mielestäni saman linjan alusta loppuun asti. Massa, pörröiset turkit ja hyvät liikkeet ratkaisivat. Kauniita ja komeita koiria oli paljon, enkä olisi kyllä itse osannut niistä kaikista tarkimmin rotukriiterit täyttävää koiraa valita. Tuomari oli aika kovakourainen tutkiessaan koiria ja moni koira väistikin käsittelyä. Itse jännäsin Totskin puolesta, mutta tyyppinen suhtautui ronskiin kopelointiin tyynesti. Espanjalainen myös läpsytteli käsiään koirien takana jne. ilmeisesti testatakseen niiden reaktiota. Miusta oli kyllä vähän turhan roisia touhua etenkin nuorten koirien kohdalla. Jos aiemmin ei ”pennuilla” ollut näyttelykammoa, niin en ihmettelisi yhtään jos joku alkaisi varoa moisia tilanteita tulevaisuudessa.)

Sir Totoro komistelee. 

Voittaja 2011,  joulukuu, tuomarina Jose Haro Haro, Espanja:

”Pienet tassut. Hyvä koko. Hyvä turkki. Hyvät kulmaukset edessä, liikkuu hyvin.”

AVO ERI, AVK2

(Miun mielestäni tuomari ei juurikaan tutkinut koiria, vaan katsoi pintapuolisesti ja sitten mätkäisi arvostelut. Arvostelussa harmitti ainoastaan nuo ”pienet tassut”, jotka johtuivat siitä, että hra T:n tassut olivat märät, koska en kantanut koiraa vesisateessa sisälle ja jättänyt käyttämättä pihalla. Karvat olivat siis tassuissa litimärät ja lintassa, niin että jos tuomari olisi vaivautunut kopeloimaan koirat, niin olisi huomannut mistä pienitassuisuus johtuu.)

Tähystyspaikka.

Näyttelyviikonloppu oli huippu kiva. Tavattiin taas uusia ihmisiä ja koiria ja nautittiin aina yhtä mahtavasta matkaseurasta. Kiitos Niinalle ja  Dorikselle loistavasta reissusta :D! Ja ISO kiitos serkulle perheineen asunnon lainasta!!!

Sitten mie palaankin takaisin meiän viime vuodelle asettamiin tavoitteisiin. Tavoitteita taisi olla TK1-tunnus, 1 SERT näyttelyistä ja kisakorkkaus agilityssä. Ensimmäisestä tavoitteesta ei tietoakaan, enkä aio asettaa sitä edes seuraavalle vuodelle uudelleen. Meiltä uupuu tällä hetkellä motivaatio koko tokoiluun. Osittain syynä on varmasti vuosi sitten alkanut Totoron uudelleen ohjelmointi, kun ”pieniä” ongelmia alkoi ilmetä herran kiihkomielisyyden kanssa. Mie pidän kuitenkin paaaaljon parempana suorituksena nykyistä yhteishenkeä kuin jotain typerää koulutustunnusta ;). Ja saatiinhan myö kuitenkin Kiva Koirakansalainen –titteli, vähän niin kuin TK1:n sijaan. Toinen tavoitteemme näyttelyiden suhteen toteutui hienosti ja oikeastaan vieläkin paremmin, sillä SERTin lisäksi CACIBkin napsahti Totterströmille. Ja kaikista mahtavin suoritus oli tietenkin agilityn möllikisojen maksiluokan voitto. Ihan vaan sen vuoksi, että yhteistyön eteen tehtiin niin paljon töitä. Aikaa ja rahaakin on uponnut tuohon saavutukseen tuhottomasti, mutta kaikki on kyllä ollut niiden arvoista ja vielä enemmänkin <3! Kaiken kaikkiaan siis loisto vuosi takana ja toivottavasti yhtä upea edessä.

Ensi vuoden tavoitteiksi asettaisin vaatimattomasti näyttelyrintamalla FIN MVA-tittelin, eli 2Xsert. Agilityssä ensimmäisiin oikeisiin kisoihin osallistumisen ja jos innostutaan niin toko-ryhmään uudelleen liittymisen. Tämän lisäksi koetamme päästä luonnetestiin, sekä saada SPA1-tunnuksen, mikäli T:llä löytyy ominaisuuksia titteliin. Eiköhän myö noilla päästä harrastelun alkuun ;)…
Kaikkein tärkeimpänä tavoitteena kuitenkin jatkaa hyvän yhteistyön säilyttäminen ja edelleen rakentaminen, sekä ennen kaikkea hauskanpito yhdessä. Myö aiotaan olla jatkossakin hyvä tiimi :D!

Meille on muuten tullut monien mutkien kautta karvainen perheenlisäys. Ollaan soudettu ja huovattu eri pentueiden välillä aktiivisesti varmaankin reilu puoli vuotta. Käyty kasvattajien riesaksi katsomassa pentuja ja emä- ja isäkandidaatteja ja sitten hylätty ne kaikki. Pyydetään syvästi anteeksi kaikilta joita ollaan turhaan vaivattu pentuasioilla! Mie nyt vaan en osannut päättää millaisen koiran loppujen lopuksi meille haluan. Pennun kun olisi pitänyt olla kaikin puolin täydellinen ja täyttää miun miljoonat kriteerit. Vaatimattomasti. Kiitän kuitenkin kaikkia tasapuolisesti kaikesta avusta, jonka olette meille antaneet! KIITOS & ANTEEKSI!!!!

Nyt meillä kuitenkin asustaa Santran Rumba Romeo, alias Routa. Totoron käytösongelmissa auttanut Koirakoulu Homeettan Maria testasi pentueen juuri ennen luovutusta ja Routa tuntuisi loksahtavan meiän laumaamme suhteellisen hyvin. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuinka onnistumme kasvattamaan toisen perro pojan kunnon koirakansalaiseksi. Totoro on siis saanut kämppiksen ja emäntä toisen agilitytykin. Routa muutti uuteen kotiinsa joulupyhien jälkeen, eli yhteiseloa on kertynyt tällä hetkellä vajaa pari viikkoa ja hyvin on mennyt. Routa on todella rohkea ja maailmaa rakastava perronalku. Herran suurinta hupia on kiipeillä joka paikkaan. Tuleva rauniokoira ;)? Totoro on ottanut pennun vastaan aivan yllätyksellisen hyvin. Aluksi T vähän katsoi että mikä tuo on ja meinaako se oikeasti jäädä tänne?! Nyt pojat kuitenkin temuavat onnessaan yhdessä ja selvästi nauttivat toistensa seurasta. Tarkempaa raporttia tulossa kunhan vaan koirakiireiltäni ehdin. Tällä hetkellä meillä keskitytään kaikkeen uuteen totutteluun ja poikien kanssa yhdessä ja erikseen touhuamiseen. Emäntä on laittanut ratsastusharrastuksensakin hetkeksi odottamaan, jotta aikaa riittää tarpeeksi molemmille koirille. Jos blogi ei siis hetkeen päivity, niin syynä ei ole unohdus, vaan se että körötellään junassa tai paikallisbussissa ihan vaan huvin vuoksi, rampataan agilityhallilla ja tallilla erissä, tutustutaan sukulaisiin, naapureihin, lapsiin ja vanhuksiin, leikitään kavereiden kanssa, kipitellään kaupungilla tai ihan vaan löhöillään kotona kaikessa rauhassa.

Routa ensimmäistä päivää uudessa kodissa. Hyvin nukutti, eikä yhtiäkään itkuja päästetty.

Ahmatit.

Ulkoilua sisäpihalla.

Kamera ei sitten millään ehdi petojen vauhtiin mukaan :).

Isännän kanssa pelaamassa. Heitä jo, heitä, heitä, heitä!!!

Routa tutustumassa Oliveriin. Oltsi ei pahemmin korviaan lotkauttanut uudelle ötökälle, mutta Elmeri pelkäsi pentua ja halusi olla ulkona niin kauan kuin meiän lauma oli kylässä. Pieni parka ;).

Käytiin myös moikkaamassa kummipoikaa ja hänen isosiskoaan. Routa tykästyi lapsiin heti ja jakeli anteliaasti suukkoja sekä pienelle leikittäjälle että kameramiehelle. Totski sai jäädä kotiin, jotta Rousku ei ota mallia hienoisesta epäluuloisuudesta, jota T ajoittain ihmisiä kohtaan esittää. Tötörö on kyllä kyläillyt samassa paikassa itsekin ja osaa käyttäytyä hienosti, mutta silti tursakkeesta välittyy pieni varautuneisuus, jonka en halua tietoisesti tarttuvan Routaan.

Emäntä ja tulevaisuuden agilitytykit ;).

Ihanaa tätä vuotta kaikille teille, jotka kurkistelette meiän blogia :D!

 

Pakko raportoida heti. Myö vähän niinkuin korkattiin meiän agilityura oman seuran järjestämissä epiksissä. Osallistuttiin mölleihin ja napattiin maxien (10 koiraa ja iso osa ihan kisaavia koirakoita) voitto tuloksella 0 virhepistettä, aika -15,19. Ei miusta mitenkää huono aloitus, vaikka ei ihan oikea kilpailu ollutkaan. Tästä on hyvä jatkaa :D!

Kunhan saan treenikaverilta kuvamateriaalia, niin laitan meiän radan tänne kauhisteltavaksi (ei ole nimittäin mitenkään siistiä ja huoliteltua katseltavaa meiän rävellys;).

Miun pika töherrys itse radasta (2=puomi, 5=muuri, 11=A  jne.):

Totski on kyllä ihan paras. Pelasti emännän huidonnat monessa kohtaa <3.

Näyttelyviikonloppu takana ja saaliina kolme upeaa ruusuketta (yksi neljästä siis tapettu ;), sekä paljon kokemusta ja mukavien koiraihmisten tapaamisesta mieleenjääneitä keskusteluja. Hyvä fiilis siis kaikin puolin .

Lähdettiin perjantaina huristelemaan kohti Laukaata, josta oltiin varattu huone Niinan ja Doriksen kanssa viikonlopun turneeta varten. Keli oli kammottava. Pimeyttä ja sumua, niin että kun vastaan tuli autoja ei nähnyt muuta kuin pari metriä valkoista viivaa tien laidassa. Sydän hyppäsi kurkkuun, kun yhtäkkiä metrin päässä tönöttikin hirvi. Ei siinä mitään ehtinyt tehdä, vaan saattoi vain toivoa ettei sarvipää loikkaa eteen. Onneksi ei loikannut, sivupeili ainoastaan melkein hipaisi eläimen maata kohti painunutta turpaa ja sitten oltiinkin turvassa. Huh! Pieni tärinä jäi käsiin ja mielessäni totesin että kaikkea sitä pitääkin kokea koiraharrastusten tähden. Läheltä piti -teema jäi kuitenkin koko viikonlopuksi päälle .

Lauantaina Jyväskylän kv-näyttelyyn osallistui 39 espanjanvesikoiraa, joista uroksia oli 17. Tuomari Andrew Brace oli oikein miellyttävä herrasmies, joka mielestäni arvosti terverakenteisia ja hyvin liikkuvia koiria. Arvostelu oli mielestäni johdonmukaista ja oikeudenmukaista ilman minkäänlaisia ylilyöntejä. Seuraavaksi lauantain saldo Totoron osalta:

Jyväskylä KV, 19. marraskuuta 2011, tuomarina Andrew Brace, Iso-Britannia:

"Ruskea valkoinen, upeassa kunnossa oleva. Erinomainen rakenne ja voimakas lihaksisto. Laadukas pää. Hyvä tasapainoinen kokonaisuus. Erinomainen turkki. Etuliikkeet hieman löysät, mutta kantaa itsensä todella hyvin."

ERI, AVK1, SA, PU3, VASERT, VARACA (joka muuttuu CACIB:iksi!)

T ja ruusukkeet osa1. (Piti ottaa poseerauskuvat vasta kotona, kun kehät olivat päällekäin eikä Niina päässyt napsimaan meistä kuvia tositoimissa, ja toisinpäin.)

Ei miusta yhtään pöllömpi suoritus meiän kirppuselta :D! Hieman tietysti harmitti kun SERT meni sivu suun, mutta oli tuo tuleva CACIBkii ihan kiva saalis. Niinan Doris puolestaan misseili itsensä barbet narttujen kuningattareksi ja oli VSP isänsä ollessa ROP.  Palkittiin meiän kaikin puolin upeat koirat herkuilla ja ihanalla metsälenkillä.

Kumpikohan mahtaa näiden tyyppisten mielestä olla kivempaa, patsastella näyttelykehässä vai kaahata luonnossa?

Vastaus: ei kumpikaan, vaan kahlailla jääkylmässä järvessä ja nauttia vesikoiramaisesta elämästä :).

Keppien noukkiminen uimalla =parhautta!

Doris näyttää että terve, iloinen ja elämäänsä kaikin puolin tyytyväinen koira on kauneinta (kuvassa ei näy hännän jatkuva heiluminen :).

Lauantain ja sunnuntain välinen yö nukuttiin ehkä maailman pienimmässä hotellihuoneessa, joka haisi ihan vaan vähäsen märiltä koirilta. Turkista ravistettua vettä oli joka paikka täynnä, mutta ainakin koirilla oli kivaa keskenään. Emännät keskittyivät lähinnä maailman parantamiseen ja koirilleen hymyilemiseen. Täytyy sanoa, että jos meillä ei olisi Totskia niin elämä olisi paljon totisempaa ja tylsempää, sillä kyllä tuo otus vaan saa aina hymyilemään ja hyvälle tuulelle, vaikka välillä onkin niitä "teen koirastani rukkaset" -päiviä. Myös monta ystävää ja tuttavaa olisi jäänyt tapaamatta.

Mutta nyt nyyhkimisestä eteenpäin, eli sunnuntain komisteluihin. Tuomarina huuteli Lena Danker ja kokemus oli sangen mielenkiintoinen. Portugeesien aikana tuomari muun muassa meuhkasi eräälle esittäjälle siitä kuinka tämä kehtaa tuoda koiransa noin huonossa kunnossa kehään ja lagottojen kohdalla nainen huusi eräälle esittäjälle ettei tämä saa kuristaa koiraansa, vaan hihna on heti paikalla löysättävä! Danker myös käski rauhoittaa koiria, etteivät ne ole liian kiihdyksissä ja sanoi tarkkailevansa esittäjiä koko ajan. Tuomari käskytti esittäjiä todella kovasti toimimaan mielensä mukaan ja kielsi näitä muun muassa juoksemasta kehässä. Osa kommenteista tuli miusta kyllä ihan aiheesta, mutta pientä hienotunteisuutta olisin ehkä kaivannut lisää. Pelotti ihan kiitettävästi viedä oma peto kehään, kun ajattelin että jos tuomari käy noin kuumana niin mitenköhän Totterström mahtaa reagoida kiivailijaan. Perrojen kehän alkaessa olin enemmän ja vähemmän kauhuissani. Päätin kuitenkin rauhoittua ja ryhdistäytyä ja vedin jo mielessäni nyrkkeilyhanskoja käsiini siltä varalta että miun pitää puolustaa Kärppää hirmu tuomarilta.

Miun panikoiminen ja taisteluun valmistautuminen oli kuitenkin aivan turhaa. Tuomari oli todella ystävällinen ja lähestyi perroja (joita oli yhteensä 24, ja joista 8 oli uroksia) kauniisti. Potskinen heilutti naiselle iloisesti häntäänsä tämän tutkiessa T:n todella tarkkaan (tästä syynäämisestä johtuen kehät olivat varmaankin 1,5 tuntia myöhässä!). Kehui Tötön luonnetta ja sanoi muutenkin hyväksi pakkaukseksi. Antoi koko ajan henkilökohtaista palautetta tutkiessaan koiraa, mistä ainakin itse tykkäsin kovastikin. Tässäpä siis arvostelu:

Jyväskylä KV, 20. marraskuuta 2011, Lena Danker, Suomi:

"Poika, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvät linjat päässä, hyvät korvat, oikea purenta. Hyvin asettunut lapa, mutta suora olkavarsi. Hyvä rintakehän muoto ja pituus.Hyvät käpälät. Hyvä selkä ja lantio. Liikkuu riittävällä askelmitalla, mutta tarvitsee vielä voimakkuutta ja lisää."

ERI, AVK1, SA, PU2, VASERT, VARACA

T ja ruusukkeet osa2.

Täytynee olla erittäin tyytyväinen Totoron arvosteluihin, sillä uroksista ainoastaan kaksi sai SA:n ja tuomari totesikin itse kun kilpailuluokka kutsuttiin kehään, että "Mitä, vaan kaksi koiraa? Taisinpas olla aika paskamainen tuomari!" Toteamus, niin kuin kaikki muutkin letkautukset olivat aina pilkettä silmäkulmassa heitettyjä. Tosin myönnettäköön että jos oma koira ei olisi pärjännyt näin hyvin, niin sitä pilkettä ei välttämättä olisi huomannut omalta harmilta närkästykseltä... Miusta tuomarilla oli kuitenkin hyvä tapa perustella valintansa. PU-kehässäkin hän halusi välttämättä selvittää meille miksi sijoitti koiramme niin kuin sijoitti. Viime vuoden juniori-voittaja päihitti Totskin, koska oli ylväämpi ja liikkui paremmin, vaikka T:llä olikin kuulemma paremmat rungon mittasuhteet. Mie olin täysin samaa mieltä.

Lena Danker on aikamoinen persoona (josta kylläkin tykkäsin) ja aiheutti valtaisaa kohinaa yleisössä kommenteillaan ja keltaisilla nauhoillaan, joita jakoi sumeilematta valiokoirillekin. Kai mie olen jotenkin outo, kun nyt vaan arvostan suoraa ja kaunistelematonta tapaa kertoa asioista niiden oikeilla nimillä. Kannatan rehellisyyttä niin hyvässä kuin pahassakin. Ainoastaan silloin voi oppia ja/tai muuttaa tapojaan/toimintaansa kun niistä kuulee suoraan. Monesti sitä muuten sokeutuu omalle tavalleen toimia ja alkaa katsella jatkuvasti niiden vaaleanpunaisten lasien läpi. Myökin siis aloitetaan hurjat raviharjoitukset, jotta saadaan liikkuminen muuallakin kuin agilityradalla kuntoon :). Totski nyt vaan on sellainen "otan asiat löysin rantein" -tyyppi, joka mieluiten relaa ja lönköttelee jossakin typerässä kehässä, missä ei ole mitään sen kummempaa tekemistä kuin näyttää mahdollisimman komealta. Mutta reenataan reenataan seuraavia koitoksia varten.

Se mikä näissä viime näyttelyissä on ollut parasta, on arvostelujen yhdenmukaisuus tuomarista riippumatta. Totoron on siis oltava suhteellisen komea poika, kun miellyttää tasaisesti niin monia. Mie olen aina ajatellut ettei T:llä ole koskaan mahdollisuutta valioitua, koska on sen verran kevytrakenteinen ja matala moniin muihin perro uroksiin verrattuna, mutta Muurahaiskarhu taitaakin olla aikas kompakti pakkaus . Ja nyt miulle on muodostunut pakkomielle saada ne kaksi mokomaa sertiä ilman minkäänlaisia lisäliitteitä. Joten jos ei muu auta, niin myö aletaan kiertää kaiken maailman perähörkkölöiden ryhmikset sertijahdin merkeissä. Ollaan kuitenkin ihan mahdottoman ylpeitä meiän super hyper mahtavasta varavaliosta "FIN VARAMVA" Green Perry's Totoro :sta !

Tätä mieltä Hra T on varaserteistä:

No voihan varaserti! Oisin kyllä ansainnu sen ihan oikeen.

Tästä saat ja tästä ja tästä!!!

Tapettu "turhuus".

No jos tän nyt kuitenkii säilyttäis muistona. Ai että mitä sanoit?

JOOOO, mukana ollaan! Räjäytetään potti Messarissa!!!! Buahahaa!! X)