Käytiin sitten tänään terveystutkimuksissa, kun ikääkin on jo huimat 12kk ja 1pvä :). Eli heti kun mahdollista otatettiin lonkat, kyynärät, polvet, kilpparit ja silmät, sekä kuvattiin vielä selkäkii, jotta voiaan sitten huoletta harrastella ilman että tarvitsee pelätä Totoron paikkojen puolesta. Toki koira on vielä nuori ja uudet tutkimukset joudutaan tekemään joskus myöhemmin uudestaan, jotta ne ovat varmasti paikkansa pitävät. Onpahan nyt kuitenkin alustavaa tietoa Totskin terveydestä.

Eläinlääkärin mukaan:

lonkat: A/A

kyynärät: 0/0

polvet: 0/0

silmät: terveet

selkä: terve

... ja kilpparitulokset saadaan parin viikon päästä. Toki myös lonkkatulos voi muuttua SKL:ssä, mutta ainakin näin alustavasti Totoron terveys näyttäisi olevan erittäin hyvä :D!

Totoro kyllä käyttäytyy hienosti eläinlääkärissä. Antaa kopeloida ja tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet kaikessa rauhassa. Mussuttaa vaan tyytyväisenä herkkuja ja todennäkösesti aattelee että näillä keikoilla saa aina tosi helposti nameja ;). Tällä kertaa tosin piti hieman protestoida, kun rauhoituksen jälkeen jalat eivät toimineetkaan totutusti. Totski ähelsi itseään pystyyn, mutta kun ei onnistunut, niin hermothan siinä touhussa menivät ja mölyäminen alkoi. Totterström otti kaikki ääntelynsä käyttöönsä ja ölisi minkä kerkesi. Eläinlääkärikii naureskeli että on äijällä äänestä päätellen mahoton maanantai aamun krapula X). Totski on selvästikii ihan ku emäntänsä, vaikka muu kroppa ois tunnoton, niin puhekyky harvemmin lakkaa ;D!

Nyt sitten vaa ootellaan niitä kilpparituloksia ja kennelliiton mielipidettä Totskin kuvista. Toivottavasti kaikki on edelleen hienosti!

Meiän Totski täyttää tänää jo yhen kokonaisen vuuen! Miten aika voi mennä tällasta vauhtii?! Vastahan Totterström oli ihan pieni pörröpallo, joka piti aivan kaameeta metelii. Enää tuosta mielikuvasta ei oo jäljellä muuta kun tuo järjetön äänenkäyttö ;). Kulunut vajaa vuosi on ollu kyllä täynnä monen moista, sekä hyvää että vähemmän hyvää. Mutta mitään niistä ei vaihettaisi pois. Nykysin tulee monesti ihmeteltyä, että miten myö oikeen pärjättiin ilman omaa koiraa nii kauan? Nyt ei osaisi olla ilman tuota tuulella käyvää turilasta. Totoro on varsinainen koirapersoona :D!

Synttäreistä vielä sen verran, että turnutiini aloitti aamun herkuttelemalla kakulla omintakeiseen tyyliinsä.

Eiks ton kakun kimppuu sais jo hyökätä. Tää poseraaminen on ihan tyyyylsää. (Kakku on hieman epämääräsen näkönen, kun kynttilän virkaa toimittaa nakki lihapateen päällä, ja koko komeus on koristeltu lihapullilla. Kuorrute lilluu kauniisti pohjalla piimän muodossa. ;)

Totoromaiseen tyyliin oli kynttilä hoideltava ensiksi puhuksiin. Tämä onnistui kiikuttamalla herkku matolle, josta se sitten metsästettiin pitkän kaavan mukaan ja lopulta tapettiin raivokkaasti ravistelemalla. Kun saalis oli tarkistettu kuolleeksi, niin se hotkaistiin yhdellä haukulla kitusiin.

Samaa kaavaa noudatettiin jokaisen lihapullan puolikkaan kohdalla. Lopuksi loput kakusta maiskuteltiin antaumuksella pohjattomaan masuun.

Tyytyväistä venyttelyä ja etutassuilla tamppausta herkkuhetken jälkeen. (Totskin eleet on kyllä ajoittain tosi kissamaiset!) Synttärilahjaksi saatu vinkuva pehmohiiri oli ehdottomasti uutta palloa mielenkiintoisempi. Tosin raivokkaasta leikistä päätellen tuskin tämäkään vinkulelu elää kahta päivää kauemmin. Onpahan herralla ainakin hetkeksi riemua.

Totoro jatkaa synttäreitten viettoa siirtymällä pihalle lumipalloja jahtaamaan ja toivottaa samalla "Iiiiiihanaa synttärii Tikrulle, Tontolle, Tinkalle ja Pipsalle!" Terkut myös äiskä Hipille ja iskä Rockylle! Ensi viikonloppuna saahaankii sitten toivottavasti koko perhe kasaan, kun yhteisjuhlitaan teeläisten synttäreitä agilityillen ja koirakylpylässä rentoutuen. JIIIHAA!!!

Hihii, toinen näyttely ikinä onnellisesti takana :D! Tuomarina toimi Markku Santamäki. Totoron arvostelu oli EH JUK2, perusteluina: "Oikeat rungon mittasuhteet. Selvästi korkeuttaan pidempi. Hyvä luusto ja oikea rintakehän muoto.Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Käyttäytyy tarvittavan luottavaisesti! Vahva turkki."

Junnu uroksia. (Kuva Niina Tervonen)

Kukaan junnuista ei saanu ERIä ja joku kisaajista kertoi tuomarin perustelleen kantaansa sillä, että kaikilla junioreilla on vielä kehitys kesken. Mutta eivätkö juuri siksi nuoret, aikuisiksi vähitellen kehittyvät koirat kilpailekin junnu-luokassa? Totoron eteen JUK1-sijalle kiilasi Totterströmii puolet isompi vesiäinen, jonka tuomari jopa mittautti ennen lopullisten sijotusten päättämistä. Ei sillä että miulla ois ollu ERI tavotteenakaan, saati sitten joitain sijotuksia mielessä. Oon toooosi tyytyväinen meiän kirppusen arvosteluun ja etenkii käytökseen koko näyttelyn ajan. Totskilla oli taas show-mies-vaihe päällä ;). Tyyppi heilutteli ilosesti häntää ihmisille ja ympärillään kiljuville ja pomppiville lapsille, sekä suorastaan hakeutui rapsuteltavaksi. Tuomarin käsittelyssäkii T istahti (mitä ei kyllä sinällään ois saanu tehä) ja läppäs arvostelijaa tassulla kerjäten lisää silittelyjä. En viitsinyt kieltääkään, vaikka tiiän ettei näyttelyssä kuulu käyttäytyy noin, mutta mie sallin mielihyvin "ylisosiaalisuuen" kehässä, kun tahon Totoron olevan mieluummin liian tuttavallinen kuin murraava perronen.

Mitäköhän ton äijän päässä oikei liikkuu, kun näyttelyissä käyttäytyy ku unelma, mut muualla pitää pörhistellä? No, mut ainakii luotto koiraa kohtaan kasvaa kerta kerran jälkee, kun edes näyttelyistä tulee onnistumisen elämyksii :D. Seuraava etappi komeuskilpailujen suhteen onkii sitten Lappeenrannan pääsiäisnäyttely. Pitänee treenata kehässä esiintymistä lisää ja koettaa opetella hallitsemaan hermonsa vähän paremmin, kun viime yökii meni valvoessa mahakipujen kourissa jännittämisen vuoksi.

Seuraavat kuvat on otettu kehän jälkee.

Väsynyt komistus. Ei vaan, Totski relaa maharapsujen toivossa, sen sijaan että seisois tyylikkäästi ;D.

Venytys makkaran perässä. Ei huvittanut paljon enää seisoskella, kun kehätsemppauksesta oli selvitty. (Kuvat Niina Tervonen)

Totoro muuten toimi tavaravahtina sillä välin, kun tyttis Doris (Jolandan Diamond) kävi Niina emännän kanssa tyylillä napsimassa ROP:n ja SERTin kokoelmiinsa.

Doriksen suurin ja mahtavin fani vahtihommissa.

Doris kaunotar.

Emäntää jännittää taas ihan hirmusesti sunnuntain näyttely Tuusniemessä. Tuomarina toimii Markku Santamäki. Jos on tietoo tuomarista (lähestymistyylistä ja tavasta käsitellä koiraa tms.), nii saa infota miuta, nii osaan ees vähän varautuu tulevaan. Nii ja entäs jos innostuu ravaamaan noissa kinkereissä tulevaisuuessakii, niin helpottaako pelko yhtään? Mie en vaa tajuu, millo miusta on tullu tällane tärrääjä :O.

Tää viikko ollaanki koetettu kovasti unohtaa tuleva viikonloppu ja touhuttu kaikkea mahdollista kivaa. Tokossakii päätty talvitauko vihdoin ja viimein, niin että treenikausikii on taas alotettu, JEE :D. Joskohan sitä BH-kokeisiin uskaltauduttaisiin tämän vuuen puolella... Meillä oli myös päivähoidossa Hugo ja meno oli sen mukasta. Tyypit heitteli keskenää palloo, nii että toinen oli toisella puolella olkkarii ja toinen toisella ja sit viskottiin palloo puolelta toiselle. Ihan ku kaks ihmislasta ois pelaillu palloo, hih! Oli muuten kämppä aika ahtaan tuntunen ja täysi.

Hugo ja Totski tauottelee lumisotasilta.

Vesikoiratreffailtukii ollaan ja uutta tapaamista ootellaan jo nyt ihan innolla. Muutama kuva lenkiltä.

Jengiläisiä.

Totoro säntää tuoksuilta kavereiden luokse...

...ja hyökkää kenguruloikalla lumen sisään etsimään Hugon löytämää aarretta. Tuo kaksikko lenkkeilee pääsääntöisesti päät lumen alle työnnettyinä ja hännät saalistuksesta vipattaen. Ihan omat kuviot äijillä.

Välillä malttoi pysähtyä ihastelemaan maisemia kaverin kanssa. (Kuvassa esp.ves. Rudi 8kk, ja korjatkaa taas, jos nimi tai ikä kirjoitettu väärin?)

Nyt jäädään odottelemaan kauhun sekaisin tuntein sunnuntaita ja toivotaan, että Show-mies on elementissään. Tuusniemen jälkeen sitten ootellaankii Juulia kylään hiihtoloman viettoon, nii että Totski pääsee lempi rapsuttelijan käsittelyyn :).

Miulla painaa ilmiselvästikii ikäkriisi päälle. Totoro täyttää kohta vuuen! Meiän pieni pentu, jota vasta ooteltii syntyväks.

Oon tässä viime päivinä kovasti pohtinu mitä ollaan saatu tässä ajassa aikaseks. Tuntuu välillä että on hirveet paineet menestyy ja suorittaa. Kaikki muut vesiäiset tähtäävät kilpauraan joko agilityssä, tokossa tai kenties pk-lajeissa. Ja myö vaan höntsäillään. Pitäs olla hirmuset tavotteet, joita kohti puskis hurjalla raivolla. Meillä ei oo mitään. Emäntä ei uskalla ees asettaa tavotteita, kun on niin raukkis, että pelkää epäonnistuvansa niissä. Kilpailuvietti on suuri, mutta häviämisen pelko vieläkii suurempi. Toisaalta sitä ei ees taho tähdätä huipulle. Sitä haluaa vaan nauttia yhdessä tekemisestä ja uuden oppimisesta ilman paineita että pitäis olla muita parempi.

Koiran suhteen oli tosi suuria odotuksia, kun sitä oltiin vasta hankkimassa. Silmissä siinsivät tokovalion tittelit ja voitokkaasti läpi kahlatut pk-kilpailut. Hyvä harrastuskoira oli saatava. Ja sehän myö saatiinkii. Mutta, emäntä ei vaan ole päämäärätietosesti ohjannut lupaavaa koiraansa siihen suuntaan ja nyt omatuntoa kipristelee ajatus siitä, että oonko mie hukkaamassa selvästi kyvykkään koiran lahjoja kotipuuhastelujen varjoihin...

Tiiänhän mie toki että Totski on vielä nuori ja meillä on paljon yhteistä aikaa harrastaa ja myös menestyy niissä harrastuksissa, mutta jotenkii vaa tuntuu että nyky-yhteiskunnan menestymisen pakko on tarttunu hyvin vahvasti koiralajeihinkii. Tulee väkisin sellanen tunne, että koira ei oo minkään arvonen ellei sen nimen eessä oo hirmunen määrä eri titteleitä. Omistajat suorastaan kilpailee koiriensa erinomaisuuella, vaikka todellisuuessa tärkeintä on loppujen lopuks se että omistajalla ja koiralla on hyvä suhe ja että se oma koiruus on kuitenkii maailman paras, vaikka siltä puuttuis titteleitten lisäks kirjaimiikii nimestä ;) .

Oon sinällää tosi hyvilläni siitä, että Totorolle tuli tuo monesti kirjotuksissani mainitsema räyhä-ramses-vaihe, sillä sen ansiosta sitä pysähty oikeesti tutustumaan koiraansa ja luomaan vakaata pohjaa yhteiselolle, sen sijaan että olis vaan suorittanut ja suorittanut. Nyt mie voin kyllä rehellisesti sanoo, että miusta meillä on Totoron kanssa huippu hyvä suhe ja toimitaan hienosti yhteen. Mie veikkaan että tästä tulee olemaan paljon hyötyy tulevaisuuessa, kun päästää viimein todellisen harrastamisen makuun.

Vaikka Totoro ei siis oo vielä ees nähny agilityesteitä, tai päässy virallisesti nuuskuttelemaa pitkin mettiä, nii Totski on kuitenkii paras koira ikinä. Sen kanssa voi mennä minne vaan. Se ei stressaannu uusista tilanteista tai paikoista, vaan ottaa kaiken vastaan tulevan (paitsi jotkut ihmiset ;) viilipyttymäisesti. Se kulkee hienosti hihnassa ja tottelee vapaana ollessaankii hyvin käskyjä. Totoro tulee myös toisten koirien kanssa mahtavasti toimeen. Herralla on vahtiviettiä ja puolustushalua välillä vaikka muillekin jakaa, mutta siitäkin huolimatta T hiljentyy käskystä saatuaan hoitaa ilmoitusvelvollisuutensa. Luonnetta Totterströmiltä löytyy ja töitä ollaan saatu sen kanssa tehdä oikein olan takaa, mutta lopputulos(/väliaikatulos ;) on kyllä kaiken sen eteen nähdyn vaivan arvoinen. Totoro on hyvä koira, titteleillä tai ilman.

Miusta tuntuu että myö jatketaan tätä toisiimme tutustumista ja peruskäytöstapojen hiomista vielä hetki ennen kuin aletaan tosissamme treenata jotakii tiettyy lajia. Toki tokoillaan edelleen ja jopa kilpailumielessäkin (joskin kisadebyyttiin menee varmasti vielä tovi), mutta pääpaino pysyy edelleen "peruspuuhastelussa". Halutaan vaan nauttia yhessä tekemisestä ja ottaa siitä kaikki ilo irti. Aivan sama vaikka ympärillä kaikki muut valioituisivat kaikissa mahdollisissa lajeissa alaikärajoilla, niin myö höntsäillään silti vielä hetki kaikessa rauhassa.

No nii, nyt on taas hetki aikaa istahtaa koneen ääree muissakii ku kouluasioissa. Eli luvattu raportti joulusta ja uuesta vuuesta. Lyhykäisyyessään pyhät meni liian äkkii ja Totoro nautti täysin siemauksin saamastaan huomiosta ja hemmottelusta. Rakettien paukekaa ei pelottanu yhtää, vaikka pojat ampu niitä omalla pihalla ja naapuripihoiltakii kuulu ilone meteli monta tuntii putkee. Totski seuras valojen räiskettä tiiviisti ja haukkaili ilmasta palasii metästäessää mielestään valopalloja. Hassun näköstä touhuu, ku paukut oli kuitekii monien metrien päässä :). Ei tuo ötökkä tosiaa mikää arkajalka oo!

Totskin paras joululahja, jota ei maltettu ees kääreistä purkaa, ku piti alkaa jo järsimää antaumuksella.

Toine lahjoista aiheuttikii sit pientä päänvaivaa herra huupertille, ku ei ollu yhtä helppo peli ku kaks aiemmin ostettuu vastaavaa, jotka tyyppi ratkas ehkä puoles minuutis. Nyt yritys oli kyl kova...

...mut lopulta meni hermot mokomaa härvelii! "Är ja pur, emäntäääää, isäntääää, tulkaa nyt auttaa, ku tuo on varmast rikki!!! Sen on pakko olla, ku se ei vaa toimi, vaik sen pääl hyppis tai sitä tyrkkis ympäri kämppää. Perhanan kapistus, mur, syön kohta koko kiusankappaleen!"

"No en syöny kuitekaa, ku maistukii mokoma viel nii kamalalle. Siispä takasin luun kimppuu..."

Ja siin se joulu sit meni. Totoro nakers luutaan ja myö pupellettii suklaata. Ulkoiltii ja vietettii laatuaikaa yhessä. Uus vuos rentoiltii samaa syssyyn ja nyt ollaanki jo ehitty tosiaa pyörähtää siellä Kajaanissa, josta löyty viel yks sisaruspotretti. Kuva on tosin aika epäselvä, ku oli linssiin satanu "pilkkuja". Nii ja seuraava koitos on Tuusniemen ryhmis 21.2, eli toivotaan taas että Totterströmillä on show-mies-vaihe päällä.

Erinomainen trio, Tikru, Totoro ja Pipsa.

Totoro on muuten iha höpsönä lumeen. Tyyppi hyppii neliloikilla pää eellä umpihankee ja puskee hangen alla myyränä eteepäi. Ja se ei väsy ikinä! Eilenkii kahlattii metässä varmaa pari tuntii vesiäiskamujen kanssa ja olin varma että kotona tyyppi vaa rojahtaa kenkien päälle nukkumaa, mut ei. Kärppä heittelee tennispalloo ympäri asuntoo ja pärrää muutenki menemää. Huomaa ett ollaan lomailtu tokoilusta aivan liian pitkää (talvitauko treeneistä kestää toivottoman kauan, ku kenttä on sään armoilla), nii tyyppi ei saa tarpeeks väsyttävää aivojumppaa. Jatkuis jo treenit!!!!

Luminalle...

...huomaa jotakii eessä ja valmistautuu...

..hyökkäämään isännän kimppuun.

Ja leikkimää talven kestosuosikkii, lumen metsästämistä.

Kräyh, sainpas kiinni!

Häh, minne ne oikee katos??!

No isäntä todennäkösest söi ne, ku myhäilee noi tyytyväisen näkösenä.

Ollaan kyl nautittu kunnon talvesta ja otettu siitä kaikki irti. Totski tosin tuntuu ottavan ulkoilun koiraporukalla tyttöjen liehittelynä, kun on selvästi kirpulla isojen poikien leikit mielessä.

Totorolla ja Susi-tyttösellä on ihan omat kuviot. Oliver ja Unna ei tunne paljoo häveliäisyyttä toljottaessaa kaksikon puuhasteluja. Ninni ja Nasu sen sijaa osaavat käyttäytyy, ku hienot naiset konsanaa :).

Tuli muuten just mieleen kuulumisii kirjotellessani etten ees muista millo oisin viimeeks saanu itkupotkuraivarin Totoron käyttäytymisen vuoks :O. Nykysin tolle riittää toteamus "anna olla", ku purina alkaa kuulumaa ja herra vaikenaa kiltisti. Ei ukkeli vieläkää ihmisille lämpene hetkessä, mut räyhääminekii on oikeesti alkanu jäämää. Totski muistuttaa räyhäramseksen sijasta perus varautunutta perroo :). En kuitekaa nuolase enne ku tipahtaa, vaa edetää hitaasti ja katotaa onks tää iha pysyvä olotila, vai ohimenevä järjenpilkahusvaihe... Nyt lähetää väläyttelemää Totoron järjenvaloo tonne koirapuistoo ja toivotaa ett sen jälkee herraa nukuttaa.

Totoron lempi nukkumapaikka. Ja nuo kengät siis aina myllätää sopiviks tyynyiks ja matto raavitaa oikeesee asentoo enne ku pedille voi arvon herra asettuu.

Nyt on sitte ensimmäine näyttely ikinä ohi. Ja Totski yllätti jälleen. Kajaanin ulkohallissa oli tosi kylmä, mutta mie en sitä tuntenu, ku olin muuteki iha turta kauhusta. Käet täris ja sydän hakkas hulluna iha nii ku aavistinkii. Totorokii varmaa aisti miun hermostuneisuuen, ku piti haukahella muille koirille ja sitten mie tietysti jännitin entistäkii enemmä, ku koira alko louskuttaa. Pikkuse kiristeli alkuusa. Onneks oli rauhottelevii ihmisii ympärillä. Kiitos siitä etenkii Niinalle ja Katjalle :)!

Emännällä pikkusen pakokauhunen ilme tuomarii Totskin luokse ootellessa ja selvästikii hieman ollu jännitystä, ku jääny pipokii päähä, eikä omalta paniikilta huomaa ees korjata koiruuen asentoo :)

Onneks meiän kehä oli heti alussa, nii ei tarvinnu panikoia koko päivää. Kehää mentii siis täysin noviiseina ja totta puhuen ois tehny miel livistää paikalta. Oltiin Tikru-veljen jäljessä ja ku näin mite hienosti velipoika käyttäyty tuomarin kanssa, nii alko hirvittää entistäkii enemmä. Olin iha sata varma ett meiän tyyppi syö tuomarin elävältä ku tuli suoraa kohti ja kurkotti heti Totskiliinin kasvoille. Ja mitä meiän Turnutiini tekeekää. Alkaa heiluttaa häntää, kurottaa tuomarii kohti ja meinaa lipasta nenästä. Miul loksahti suu auki ja silmät revähti selällee ja onneks olin kyykyssä nii ei ois ees sattunu jos oisin iha takamukselleni hämmästyksestä pyllähtäny. Herra ei ees pakittanu vaa kuunteli kiltisti ku tuomari kopeloi koiruuen läpi. Häntä heilahteli hyväntahtosesti koko toimituksen ajan. Mie uskalsin huokasta täs vaihees helpotuksesta ja tuli ihan voittaja-fiilis, ku tavote saavutettii. Totoro ei syöny tuomarii :D!! Sitten juostii kehässä varmaa kolme kertaa ympäri ja pari kertaa ees-taas ja mietin ett miksköhä se noi paljo meitä juoksuttaa. Ehkä siks, ku hyppypapu innostu ottamaa taas pari loikkaa kierroksella, nii ei ehkä sit nähny liikkeitä nii hyvi tai jotai. No mut loppujen lopuks tarkan syynin jälkee tuomari ilmeisest totes kuitekii tykkäävänsä meiän kurnusimpusta ja vaaleenpunane nauha rapsahti. Siin vaihees ois tehny miel kiljuu riemusta ja miun naama loistikii ku naantalin aurinko ja riemuissani säntäsin koiran kanssa kehästä, ku en tienny ett jatketaa viel paras junnu-uros osioo, mut onneks käännyin äkkiä takasi ku huomasin ett kaikki muut oli viel kehässä. Meiän riemukas melkei-poistuminen näytti todennäkösest joltai kunniakierrokselta :D! Idiootti emäntä, mut ei voi mitää. Koko aja opitaa lisää näytelmistä ja harjotellaa tulevii koitoksii varten.

Totski sijottu neljänneks (ERI JUK4, ei kovin paha ekaks näyttelykerraks:) heti Tikrun jälkee. Arvostelukii oli Totorolla miun mielestä tosi hyvä: "Ikä 10kk, hyvä ulkomuoto ja olemus, keskivahva luusto, oikenlainen pää ja tyypilliset korvat. Oikeanlainen päälinja ja hännän kiinnittyminen. Hyvät liikkeet ja hyvät kulmaukset. Hyvä turkinlaatu." Koirassa ei siis ilmeisesti oo ulkosesti ainakaan hirmusia puutteita, nii että nyt kasvatellaan turkkii (Totskilla oli tosi lyhyt turkki, varmaa just se vaadittu 3cm) Lappeenrannan kaikkien rotujen pääsiäisnäyttelyyn ja Joensuun toukokuun kv-näyttelyyn ja harjotellaan kovasti esiintymistä. Tai siis mie koitan opetella esittämään ton koiran, nii ettei vaa pamaheta kehää suoraa pystymetästä. Tästä se näyttelykipinä vähitellen leimahtaa liekkeihi kun emännän luottamus koiruuen käytökseen kasvaa kerta kerran jälkee. Hyvä myö :D!

Totoro käyttäyty muutenkii tosi hyvin näyttelyssä (jos ei lasketa alkuintoilun aiheuttamaa rähähtelyy toisille koirille). T teki tuttavuutta ihmisten kanssa, nuuskutteli kaikkia häntä heiluen ja vastaanotti ennakkoluulottomasti rapsutuksia. Tää meiän Äijä on kyllä varsinainen show-mies joka osaa esiintyy tarvittaessa hyvinkii eduksee ;). Ei sillä, ollaan myö kyllä edistyttykii iha loistavasti ton räyhäämisen suhtee ja Totterström alkaa selvästikii luottaa ihmisii ja varmaa myös miun kykyyn hoitaa tuo puolustuspuol. Voi olla että nuoruuen epävarmuus alkaa vähitellen väistymää ja itsevarma herrasmies vihdoinkii kuoriutuu kovisturkin alta.

Oli muute iha huippuu nähä Pipsaa ja Tikruu omistajineen iha livenä. Upeet koirat meillä kaikilla täytyy itserakkaasti kehuu ;D. Kaikki Green Perry'sin teeläiset sai hienot arvostelut. Tikru sai siis ERI/JUK3 ja Pipsa ERI/JUK4. Nii ja Totskin barbet kamu Doris (Jolandan Diamond) sai hienoja titteleitä, ERI, SERT, ROPjun (Niina korjaa jos unohin jotai tms.?!).

Myö ollaa kyllä isännän kanssa niiiiin tyytyväisii Totoroon. Se on ihan meiän koira. Vaikka ärsyttäviikii piirteitä on, niin kaiken kaikkiaan se on just sitä mitä myö tahotaankii koiran olevan. Ihana jästipää, touhottava ärripurri, joka esittää välillä kovista, mut on pohjimmiltaa tosi hellä, hyväntahtone ja lempee karvakuono oveluuella, sinnikkyyeellä ja hihityttävällä huumorintajulla varustettu työskentelyhalunen pusupoika. Mitäköhä viel unohtu... Vaikka mitä, mut loppuis varmaa kirjotustila, jos alkasin kuvailemaa meiän kirppusta. Kiitos Hippi, ku pyöräytit maailmaan monenlaisii tunteita kuohuttavan koiruuen, meiän ikioman Totski-Potskin :D! (Paljosta vetoo ett seuraavas kirjotukses taas kiroon pikku miehen tempauksii;)

Valokuvat on ottanu meiän ensinäytelmistä Niina Tervonen.

Taas pikakuulumisii piiitkän ajan jälkee. Tarkempi reportaasi menneeltä vuuelta, joululta jne. tulee viiveellä, kuitekii ennen juhannusta ;).

Nyt tän päivän ihmeisii. Myö ei kerätä Totskin kanssa tulevaisuuessakaa näyttelyistä ruusukkeita, vaa lähinnä henkiin jääneitä tuomareita ;D! Toki hienot arvostelut ja tittelit on tervetulleita, mut tavotteena on pääasiallisesti tuomarien puremahaavojen minimointi. Toiset ottaa kuvia ruusukkeista hihnoissa, nii myö kerätää kansioo kuvia tuomareista ennen ja jälkeen Totterströmin arvostelun, hihih :). "Hieman" kärjistetysti. EI meiän Totoro oo todellakaa vihanen, tai aggressiivinen. Se on vaa itsetietonen ja ennakkoluulonen, oman arvonsa tunteva siis. Ja tää tuli todistetuks tänää Lappeenrannan mätsärissä. Lähettii leikkikisoihin virittäytymää ens lauantain tunnelmii vähä nii ku kenraaliharjotuksii tai jotai ja tavotteena oli ainoastaa ettei Totoro hyökkää tuomarii päi (Totoro ei oo koskaa ees näykkässy ketää, mut sil on inhottava tapa rynnätä odottamatta ja varottamatta kohti liian lähelle tunkevii ihmisii ja haukkuu raivokkaasti mahtaillen). Meiän tavote toteutu, JEEE :D! Jouvuttii pienten aikuisten koirien ryhmää (37 koiraa), kun Totoro on justiinsa 10kk ja penturyhmän rajahan on se 9kk, nii että oltiin sitten siellä chihujen ja muitten kirppujen seassa junnuilemassa. Miun käet täris ja sydän hakkas jännityksestä nii paljo ett aattelin Totoron varmast puolustavan miuta, ku olin nii hermona (oon jännittäny ja nähny Kajaanistakii painajaisii varmaa jo 3 vkoo putkee, vaik muute en ookaa mikää jännittäjä), mut ei. Kun tuomari tuli kohti, nii Totoro ainoastaan väisti ja mulkoili epäluulosesti mokomaa kopeloitsijaa ja ku asettelin herran uuestaa seisomaa, nii tyyppi kuunteli kiltisti ja anto tuomarin roplata kaikessa rauhassa. Ravi ei sitte sujunukaa kovinkaa hyvin, ku herra intoutu päästessää käsittelystä pois ja loikki vierellä ku joku 400 metrin aitoja. Onneks sain nakeilla lahjottuu hyppypavun seuraamaa nätisti ja loppu sujukii ihan moitteettomasti. Totski sai punasen nauhan, mutta ei sijottunu pitemmälle. Se sinisen nauhan saanut koiruus oli sinisten ykkönen, nii että ei Totorolla ihan huonosti menny :). Toivottavast tyyppi pitää tuulensa samanlaisena lauantainakii, eikä rupee tytöks ja ala ailahtelemaa, ku joku hormonihirviö... Ihanasti sain kyllä ite varmuutta tulevaan koitokseen ja on kiva päästä ite oman ukkelin kanssa kehään, vaikka olinkii jo esittäjäks pestannu loistavan kaverin.

Tekstin vastapainoks pari kuvaa meiän Äijästä.

Totski risusavotassa, jälleen kerran.

Taistelukaverit jäähyllä.

Varsinainen peto ;)

Nyt jännäämään Kajaanin näytelyy ja kaikki vaan peukut ja ukkovarpaat pystyyn ettei meiän hurjimus hotkase tuomarii pohjattomaan masuunsa!

Tultii just vesisateesta tokoilemasta ja emäntää hymyilyttää moni asia. Tavattii muun muassa iki-ihana Riia-perro, maailman voittaja ja kaikkee :). Saatiin toiselta kouluttajalta yksityisohjausta luoksepäästävyyteen (joka on mei kompastuskivi, ku välil menee loistavasti ja välil kaikkee muuta ku loistavasti), eli meiän kielellä räyhäämisen välttämiseksi. Ja se ohjaus tuntu oikeesti tosi hyvältä ja rohkasevalta :DDD! Katotaan aletaanko edistymää huimaa vauhtii;). Diagnoosin tapaseks muodostu suuri puolustushalu, jota on vahvistettu sillä että ihmiset on pennusta pitäen säikkyneet ja väistelleet haukkuvaa Totoroa, vaikka kuinka ollaan ite sanottu ihmisille ettei niin saa tehä. Ei olla ankarilla kielloillakaa pystytty kumoamaa muiden ihmisten säikkymisen aiheuttamaa lietsontaa voittajafiiliksen saavuttamiseks Totskille. Ongelma ei kuitenkaa oo johtajuuessa (paitsi tod. näk. Vilanderin ja monen muun mukaan...). Meillä vaa on aika kovapäinen kaveri, jonka luonteessa on "iha vähä vaa" terävyyttä. En tiiä onko diagnoosi oikee, mut perustelut kuulosti järkeviltä. Ohjaaja seuras aluks pelkästää Totskin käyttäytymistä ja sen jälkee miun toimintaa. Siin menikii sit se tunti ja hyvä nii. Pitää ottaa puolkuristava panta käyttöö ja kovemmat otteet ja komennot. Räminäpurkki kehii, jos ei nää uuet keinot nyt auta. Seuraillaa tilannetta.

Nii ja viel yks iso hymyn aihe. Meitä käskettii siirtymää kilpailuihi tähtäävää ryhmää, ku nyt ollaa käyty vaa normitokossa, jos nii voi sanoo. Liikkeet on meillä kuulemma nii valmiita ettei kehitytä tavisryhmässä, hih :). Seuraamine meni kyl tänää miun mielest tosi heikost, ku Totski kulki liian löyhäst vierellä, mut ei se vissii sit näyttäny kuitekaa nii pahalta, miltä se itestä tuntu. No katotaan mite kehitytää ja mietitää kisoja vasta sitte, ehkä ens keväänä jos ollaa hurjia ja treenataa hirrrmu innolla...

Nyt emäntä on päättänyt luopua kokonaan kirjakielestä ja puhisee tästä lähtien antaumuksella karjalan murteella, eli tästä se lähtee. Miulla menee välillä niiiiiin herrrrmot, tai siis ne on menny jo nii monta kertaa, ett varmaa ovat kiertäneet maapallon ympäri ehkä jotai tuhat kertaa. Mei tyyppi on joka toine päivä iha huippu ja sit seuraavana jotai täysin päinvastasta. Puuh, puuh ja puuh. Savu nousee korvista. Mie ajelen vuoristoradalla näitten onnistumisten ja epäonnistumisten kanssa ja herra T köröttelee antaumuksella kummitusjunassa, siks tuo huvipuistosta päivää -lausahus.

Eli viime viikkojen kuulumisii. Totski on edellee aika jees :). Siis sen kanssa kyllä edistytää ton haukkumisen suhtee, mut mie vaa nii kaipaisin varmuutta siihe ett toimitaa oikei epäluulosen murkun kanssa. Ärsyttää ku tääl Suomen nurkas ei oo sellasii ongelmakouluttajii joitten puolee tahtosin kääntyy. Kokemäellekii on tuhottoman pitkä matka etenkii ku auto puuttuu. Huoh. Siis esimerkki Tötörön mielialanvaihteluista. Eilen oltii Jyväskylän kv-näyttelys haistelemas tunnelmaa ja totuttelees uuellaisee ympäristöö enne omaa kehää astumista, joka tapahtuu ehkä Kajaanis riippuen emännän itsevarmuuesta ja luottamuksesta tilanteen hallittavuutee. Pikkase jännäsin mite menee sillipurkissa, mut tää meiän muurahaiskarhu yllätti miut täysin. Sir kipitteli kiltisti vieressä, vaik ihmiset ja koirat tuuppi joka puolella. Sit viel perrojen kehän ulkopuolella kaik ihmiset pysähteli kohalle ihastelee nallekarhuja ja tunkivat yläkautta käsiä pään päälle rapsuttelemaa. Totski markkinoi liianki hyvi rotuu. Köntsähti kylellee ku ykskii pikkunen tyttö taputteli kuonoo ja näpläs kasvoja ja tassuja samal ku äiti tiedusteli miulta sopiiko rotu miten hyvi lapsiperheeseen, ku on kuullu nii paljo hyvää perroista, jotka on helppohoitosii ja kaikkee, ku turkistakaa lähe karvaa. Ja nyt anteekspyyntö kaikille kasvattajille. Mie "mustamaalasin" rotuu. Siis ku miuta ärsyttää nii pirusti se ihmisten asenne ett perrot on helppoja, allergisoimattomii sohvaperunoita ihastuttaval ulkonäöl varustettuina. Kerroin ett nää on usein varautuneita (tosin eri asteilla ja eri asioita kohtaa) ja vaativat hyvää koulutusta ja paljon toimintaa. Aamu ja iltapissitys pihalla ei riitä, vaik lapset kui aktivois koiraa leikeillää. Ei ne lapset ikuisuutta leiki, vaa kasvavat aika nopeest teineiks, joita ei enää kiinnosta välttämättä entinen sulonen koiranpentu. No joo, mie siis kerroin ett meiänkii ukol on inhottava tapa haukkuu ihmisii, ku on epävarma ja ei nii lapsrakas jne. jne. ja ett se on terävä luupää varustettuna vahtivietil, puolustushalulla ja suurella taistelutaholla. Omalle väelle tyyppi on mitä ihanin ja aivan uskomattoman upee harrastuskaveri, mut tätä tyyppii en suosittelis lasten leikkikaveriks. Toki muunlaisiikii perroja on paljon. Ei vaa ollu hirveest pohjaa miun puheille, ku Totoro feikkaa ihmisten suurinta ystävää ottaen rapsutuksii kaikilta mahollisilta antaumuksella vastaa. Mie olin iha sata varma ett joku oli vaihtanu meiän koiran klooniin sil välil ku ukko hengaili häkis ja ite kuvasin kaverin perrosta kehässä.

Tyypit oli iha innoissaa ku pääsivät remuamaa hotelliolosuhteisii porukalla. Tarpeeks arvokasta majotusta ja etenki seuraa Sir Totorolle. Hugo ja Doris on Totskin lempparit ja meno oli sen mukasta. Häiriintyköhä naapurit enemmä koiruuksien intoilusta, vai emäntien kilpakomentelusta...

Totski ja barbet tyttis Doris ja Doriksen äippä Bali näyttelyhumussa.

Ei kuitekaa ollu koira vaihtunu, selvästikää. Tänää aamupäivällä koirapuistos Totterström päätti laittaa kaikki koirien omistajat ruotuun. Haukku ja hyökkäili suu vaahos joka ikisen läpi ja juoksi niitten ympäri rinkii. Emännän naama hieman punotti ja pinna paukku pahasti, ei venyny. Nyt illalla ei sit teeläine kiinnittäny mitää huomiota ihmisii, muutaman kävi nuuhkasee läpi, mut kuonoosa ei aukonu kenellekää. Tän takii miul siis menee hermot. Käyttäytymine on täysin arvaamatonta. Kai se sit aamulla purki eilisen esittämisen aiheuttamaa räyhävajetta ja väsymystä viattomii ihmisii. En tiiä. Kertoisko joku loistavii päätelmii??! Mie alan oikeesti väsyy tähä voimattomuuen tunteesee. Tahtosin tietää varmasti mite toimii ett tosta tyypistä tulis joskus kunnon koirakansalainen. Mie oon kai vaa nii surkee johtaja, ett miuhu ei vaa voi luottaa, muuta ku ajoittai (velloo itsesäälissä).

Tuo oikeen laidan mörkö pyörii varmast niitten haukuttavien ihmisten ympärillä pelottelemas Totskii :)

Lumista koirapuistokisailuu.

Vielä positiivista meiän räyhä-ramseksesta. Se sai taas tokoilussa kehuja. On kuulemma paljon potentiaalii. Mie oon ehottomast samaa mieltä. Se on huippu :D! Parempaa harrastuskaverii ei oltais voitu saaha. Meil menee nois jutuis kyl kaikki yksii ja kotona kans tyyppi on iki-ihana oman lauman pusupoika. Tos viime viikolla lenkkipolulla joku mies tuli vastaa irliksensä kans ja Totski oli vapaana nii ku yleensä jos ei keskustas tai liikenteen seas kuleta. Pyysin perrosen vieree ja T seuras nätisti. Mies huikkas ett kyl siul on helppo koira, ku tottelee noi hyvi. Toisin se on vaikeempien rotujen kans. Mielessäni mietin ett tosi helppo koira ja rotu onkii :). Mut ei meille kyl mikää tossukka koira sopiskaa. Pitää olla tätä temperamenttii ja luonnetta puolin jos toisin. Mihikää en vaihtais. Koha sais nyt vaa ton ihmisinhon laantumaa.

Vaik ei muurahaiskarhu kaikkii ihmisii inhoo. Esim Maija-täti on iha mahtava rapsuttelija. Kyläs ois viihytty vaik kui pitkää.

Nii ja Ninni kans ja aika moni muu pitkän ja vähemmän pitkän harkinnan jälkee hyväksynnän saanu silittelijä. Kaapolle jaetaan samal pusuja, vaik aika kateellisii oltiiki ku toine pääs sohvalle ja ilkee emäntä kiels taas herrojen paikat.

Ai nii ja tosta kummitusjunailusta. Mörkökaus on päällä. Yhten päivän ihmettelin mitä tyyppi oikee murisee epäluulosest kylppärin ovella ja hivuttautuu matalana etutassu etutassulta kohti kynnystä. Lattial oli hirmu pelottava pesuainepullo, ku miul oli vessan pesu keske. Tänää iltalenkil pari raidallista tolppaa meinas hyökätä meiän kimppuu, tai ainaski sellasen reaktion ne sai aikaa Totskissa. On se rankkaa olla teinari Totoro :D!